Olimme kolme yötä hotellissa Senggigissä ja saimme hotellissa nautiskella kauniista merinäköalasta ja ympäristöstä, muuta kehuttavaa ei hotellissa tainnut ollakaan. Onneksi huone oli kiva ja sänky pehmoinen! Hassuinta oli löytää huoneestamme koraani; Lombokilla uskonnollinen enemmistö on muslimeja.
Järjestimme sunnuntaille päiväretken Mount Rinjanin alapuolella sijaitseville vesiputouksille. Mount Rinjani on todella korkea (yli 3700m) ja ihan päätä huimasi katsoa niin ylös kun pääsimme lähemmäs. Kiitin luojaani, että en osallistunut pari viikkoa sitten sinne lähteneiden tuttujen vaellusporukkaan, koska luultavasti kesken matkaa olisi tullut stoppi. Vielä, kun kuulin kuinka raskas se reissu on ja kuolemiakin on ollut viime vuosina. Hatunnosto siellä vaeltaville!
Saavuimme pieneen kylään lähelle Rinjania puolenpäivän aikaan ja lounaan jälkeen aloitimme patikoinnin 17 vuotiaan oppaan kanssa. Patikoimme metsässä kolme tuntia ja kävimme kahdella upealla vesiputouksella. En ehkä ole koskaan nähnyt niin kauniita vesiputouksia! Uskomaton kokemus. Ensimmäinen vesiputous, Sendang gile, oli todella korkea, mutta sen alla pystyi seisomaan jos kesti kovan paineen. Seuraava vesiputous, Tiu Kelep, oli vielä kauniimpi näky. Siellä oli monta vesiputousta, mutta yksi voimakkaampi ja korkeampi. Vesiputousta ympäröi viherkasveja täynnä olevat seinämät ja ilmassa kimalteli vesihöyry. Kompuroimme kivipohjaista jokea pitkin putouksen alla olevalle vesialtaalle ja hengähdimme syvään. Näky oli henkeäsalpaava; monta metriä korkea putous nousi yllämme ja sen valtava voima tuntui jokaisessa solussa, puiden välistä siivilöityvä auringonvalo ja siinä kimaltelevat vesipisarat sekä vehreät seinämät loivat uskomattoman taianomaisen tunnelman. Sitä hetkeä ei voinut ikuistaa kameraan. Se täytyi tuntea ja kokea jokaisella solulla.

Katriina














Ei kommentteja:
Lähetä kommentti