Lähtö.

Syksy on ohi ja eloni Balilla päättyy. Uusi ajanjakso alkaa. Nyt edessä on kotimatka kaukaiseen Suomeen ja elämä siellä odottaa. Elämä, jota olen kaivannut ja siihen kuuluvia ihmisiä, eläimiä ja asioita. Ei ahdista mennä kotiin,se on hyvä merkki. En jäänyt kaipaamaan lisäaikaa balilla, tämä aika riitti minulle. Hieno kokemus pakko myöntää, eikä ehkä tule toista samanlaista. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen mahtava reissu. Joitakin asioita jään kaipamaan, joitakin en. Niin se elämä menee. Kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan.
    Nyt minä menen ja suutelen poikaystävääni, niinkuin en sitä koskaan ennen olisi tehnyt. Elämä on lyhyt ja haluan rakastaa. Istun koneeseen tyynenä ja silti jännitystä täynnä. Syöksyn pimeyteen ja jahtaan valoa. Aamulla olen kotona, uusi päivä, uusi alku.

Hyvää yötä, ja hyvästi Bali.

  

kuvat pinterest

Katriina

Sunset yoga at the beach.

Olen täällä ollessani käynyt silloin tällöin joogassa, koska se on lähes ainoa liikuntamuoto uimisen lisäksi mitä tässä ilmastossa voi harjoittaa ilman lämpöhalvausta. Kuulimme tästä ilmaisesta lahjoituspohjaisesta joogasta meren rannalla jo ensimmäisillä viikoilla Balilla. Olemmekin osallistuneet tunneille koko syksyn ajan ja olen nauttinut siitä suuresti! Balangan Beach on aivan ihana paikka pitää joogatuntia, koska sinne näkyy auringonlasku todella komeasti. Joogaammekin yleensä juuri auringonlaskun aikaan ja kokemus on aina mieletön.
  On ollut ihana tuntea seuraavana päivänä kipua lihaksissa ja tuntea tehneensä edes jotain liikunnallista. Nimittäin täällä ei pysty kunnolla lenkkeilemään ja käymään kuntosalilla, varsinkaan jos siellä ei ole ilmastointia. Pyöräilykään ei ole mahdollista huonojen teiden takia, ja en lähtisi tuonne skoottereiden ja autojen sekaan sompailemaan. Joten jooga, uinti ja mahdolliset kehonpainolla tapahtuvat lihaskuntoharjoitteet omassa huoneessa ilmastoinnin ollessa päällä ovat ainoat mahdollisuudet itselleni nauttia liikunnasta.
   Samalla rannalla olen päässyt myös kokeilemaan Acrojoogaa! Menimme yksi sunnuntai Tiian kanssa joogaan ja ensijärkytyksen jälkeen innostuimme kuulessamme, että suunnitelmissa olisikin vähän erilaista joogaa. Mahtava kokemus ja opin tosi paljon uutta omasta kehostani!
  Joogan jälkeen on yleensä tosi seesteinen ja hyväntuulinen olo. Tuntuu muutenkin, että olen muuttunut paljon ihmisenä tämän syksyn aikana. Olen rauhallisempi ja iloisempi, vähän semmoinen hällä väliä-asenne. Jooga on ollut kyllä sopiva liikuntamuoto tähän syksyyn sekä henkisesti että fyysisesti!

Katriina

Trip to the North.

Viimeinen reissu tälle syksylle ennen lähtöäni sijoittui pohjoiseen! Suuntasimme päiväreissulle viime viikon torstaina luottokuskimme Alexanderin kanssa. Lähdimme yhdeksän aikaan kohti pohjoista ja vuoristoa. Ennen Bedugulia, joka sijaitsee vuoristossa järvien ympäröimänä, pysähdyimme alemmas tutkailemaan kaunista vesitemppeliä. Tämä temppeli oli ehkä sen päivän hienoin, koska se oli ensinnäkin melkein turistiton ja saimme tutkailla sitä rauhassa, toiseksi se oli hyvin kaunis ja selkeä. Paljon kasvillisuutta ja hyvin hoidettu ympäristö ja sen merkitys tai käyttötarkoitus tuli hyvin esiin, kauniita yksityiskohtia ja hieno tunnelma. Sieltä suuntasimme ylös vuoristoon niin, että korvat poksuivat. Bedugulissa nappasimme lounasta ennekuin menimme temppeliin järven rannalle. Ollessamme temppelissä meidät yllätti vuoriston viileys ja kova vesisade, ensimmäistä kertaa meistä tuntui kylmältä Balilla koko syksynä!

   Kävimme ostamassa hedelmämarketista erilaisia eksoottisia hedelmiä ja myyjätäti antoi meille niin paljon maistiaisia, että naureskelimme miksemme syöneet lounasta aiemmin siinä. Sadekuuro toi ihanan raikkauden ja ilma tuoksui niin hyvältä. Ajoimme auton ikkunat auki kohti Jatiluwihia ja riisipeltoja ja nautin siitä kovasti. Ajoimme välillä mutkaisia ja kuoppaisia pikkuteitä metsien, asutusten ja peltojen halki, kunnes tulimme riisiterasseille ja näky oli uskomaton. Nousimme autosta ottamaan kuvia ja nautimme hetken kaikesta kauneudesta. Riisipeltojen vehreys ja vihreys sinistä vuoristoa vasten, pilvet roikkuivat matalalla tummina ja uhkaavina hieman paljastaen palasen sinistä taivasta. Valkoiset Riisilinnut, Cetrungit, lentelivät riisiviljelmien yllä ylväinä. Kaunista.

    Matkamme jatkui kohti etelää ja Tanah Lotin temppeliä lähellä Canggua. Matkapahoinvointilääke aiheuttaa joskus uneliaisuutta ja niinpä nukahdin matkalla sinne. Heräsin, kun olimme perillä ja jouduinkin hieman ravistelemaan itseäni hereille. Yllätyimme kuinka paljon pieniä marketteja eli kauppoja Tanah Lotin lähellä on, en ollut varmaan koskaan nähnyt niin paljon yhdessä paikassa. Mutta teimme sieltä jopa löytöjä! Kävelimme markettialueen halki kohti Tanah Lot-temppeliä ja turistijoukko oli meitä vastassa. Tuskin näimme koko temppeliä ihmismäärän takaa. Mutta sen minkä näin niin temppeli on kyllä todella kaunis sijaitessaan omalla saarellaan eristyksissä mantereesta, kuin suojellakseen sen pyhyyttä. Mutta koska Tanah Lot on nykyään älytön turistinähtävyys niin se on menettänyt osan hohdostaan.
   Mutta oli hyvä reissu ja kannatti tehdä se! Vuoristossa oli niin kaunista, että olisi harmittanut jos en olisi koeknut sitä. Kotiin palasimme seitsemän jälkeen illalla, eli reissu kesti noin 10h! Ja voin sanoa, että ei tarvinnut kauheasti unta haeskella illalla.

Katriina

Lähtö lähenee

Hyvää joulukuuta! Niin se marraskuu vain meni hujauksessa ohitse. Se oli viimeinen kokonainen kuukausi Balilla. Jo viikon päästä lähden kotiin ja näen kaikki rakkaat. Ajattelin yllättää mummoni jouluna, koska hän ei tiedä minun vaihtaneen lentojani aiempiin. Mummulla on ollut varmasti raskas syksy ukkini kuoltua, joten kunnon halaus ja juttuhetki voisi tehdä hyvää. Meillä onkin monet juttutuokiot syksyn ajalta kiinniotettavana.
   Lähestymme koulussa Final Tests-viikkoa. Hassua (myös stressaavaa) onkin, että lentoni lähtee samana päivänä, kun minulla on viimeinen koe! Onneksi sain juuri kuulla, että viimeistä tuntia siltä päivältä ei pidetä ja pääsen lähtemään aiemmin pakkailemaan. Fiilistelen hetken Balia ja hyvästelen ystävät ennenkuin kiiruhdan kentälle ja hyppään koneeseen kohti Singaporea ja Helsinkiä. Matkustusta onkin luvassa 23 tuntia, mukaanlukien myös bussimatkan kotiin Suomessa. Helsingissä olen kuutisen tuntia ennen kuin hyppään bussiin kotia kohti. Saattaa olla, että olen rättipoikki, kun pääsen kotiin. Intoa ei silti lannista mikään!
    Saavun Helsinkiin aamun pimeydessä, kun kaupunki vasta heräilee. Näen kaupungin valot ikkunasta ja huokaisen, koti. Toivon, että olen saanut nukuttua koneessa, koska Suomessa päivä on vasta aluillaan ja täytyisi jaksaa valvoa iltaan sekä matkustaa vielä bussilla kotikaupunkiin. Voin tuntea kuinka innostus nostaa päätään heti, kun herään ja alamme lähestyä Helsinkiä. Tiedän, että minun ei tarvitse matkustaa yksin loppumatkaa vaan joku on minua vastassa. Joku, joka on ikävöinyt minua. Ja minä olen ikävöinyt häntä.
    Toivottavasti Suomessa on pakkasta ja lunta! Lämpötilaero voisi parhaimmillaan olla jopa yli 50 astetta. Mutta talvi on niin myöhässä Suomessa, että veikkaan eroa olevan noin 30 astetta ja on vaikeaa hahmottaa minkälaisia talvivaatteita tarvitsen. Suomessa oli täysi kesä, kun lähdin. Siksi on ihan outoa skipata syksy ja hypätä suoraan talveen!

 

Katriina

   

Moments.

Pienistäkin hetkistä voi koostua koko reissun parhaimmat muistot.
Kävelet rannalla auringonlaskun aikaan, viileä merivesi huuhtoo jalkojasi kävellessäsi rantaviivaa pitkin, ihmettelet kauniita koralleja ja rantaan huuhtoutunutta merilevää, parhaat tyypit vierellä ja syvälliset keskustelut elämästä. Koirien leikki rantavedessä. Auringonvalon heijastus meressä ja taivaalla. Värien ja valojen leikki. Hiljaa himmenevä ilta ja ihmisistä hiljenevä ranta. Auringonlaskuihin ei varmaan ikinä kyllästy.
 

 

Katriina

Oma koti kullan kallis.

Koti, tuo kaukana häämöttävä paikka, melkein vain muisto, jota ajatellessa ikävä hiipii esiin alitajunnasta. Kaunis pieni koti onkin ja saan jakaa sen jonkun kanssa. Jonkun jota rakastan. Pienet onnen hetket, surut, arki ja  kaikki muistot; elämä. Toisaalta olen sitä mieltä, että ihminen tekee kodin. Siellä on koti missä sinä olet.
Enää alle kolme viikkoa ja saan mennä kotiin. Asetan laukun lattialle, haistelen tuttua tuoksua ja riisun ulkovaatteet tutuille paikoilleen. Kävelen asunnon ympäri kosketellen tavaroita. Saan itse laittaa ruokaa omassa keittiössäni ja syödä omista lempiastioistani. Kynttilöitä illan pimeydessä ja illallinen kahden. Oma suihku ja sauna, rentoutuminen. Ja kaikista parasta; oma sänky ja sinä vieressä.

Pientä kisuakin on ikävä. Sinisilmäinen takkukatti.

Katriina

Balilife

Olen asunut koko syksyn samassa paikassa, lukuunottamatta ensimmäistä viikkoa jonka vietimme hotellissa lomaillen. Olen viihtynyt huoneistossani todella hyvin ja se on edullinen. En halunnut asua kalliissa villassa kaukana koulusta ja vieläpä jakaa huoneeni jonkun kanssa monta kuukautta. Balikotini sijaitsee Jimbaranissa ja on sijainniltaan todella kiva; lyhyt matka kouluun, rannalle, kauppaan ja syömään. Kaikki tärkeimmät! Toki pidempi matka bilettämään, mutta se ei muutenkaan kuulu rakkaimpiin harrastuksiini.

     Huoneet varasimme täältä eli Kampungista jo ennen kun lähdimme Suomesta. Vuokra kuukaudessa on noin 200e, sisältäen veden ja sähkön. Pesen vaatteeni itse, vaikka pesupalvelu olisi tarjolla; osaanpahan arvostaa omaa pesukonetta Suomessa. Kampungilla on kanttiini mistä saa ruokaa päiväsaikaan ja myös fasiliteetit tehdä itse ruokaa, vähän sellaisella leireilyfiiliksellä, mikä tuo tunnelmaa. Mutta kyllä osaa taas Suomessa arvostaa omaa keittiötä ja ruuanlaittoa! Täällä on kolme uima-allasta ja paljon viherkasveja, jotka tekevät paikasta tosi viihtyisän. Parasta on kuitenkin ihmiset ja yhteisöllinen fiilis. Täällä tapaa paljon uusia ihmisiä, olivat ne sitten opiskelijoita tai lomalaisia. Tällä hetkellä täällä on paljon saksalaisia, venäläisiä ja espanjalaisia. Täällä asuu myös paikallisia, jotka ovat näyttäneet paloja omasta arjestaan ja kulttuuristaan. Tuntuu, että täällä asuminen on paljon rikastavampi kokemus kuin asua eristäytyneenä hienossa kalliissa villassa.

    Koska täällä asuu paljon ihmisiä niin harvoin tulee kovin yksinäistä fiilistä, lähes aina löytyy jotain juttuseuraa. Mutta itse joskus voin kokea liiallisen ihmismäärän ja sosialisoitumisen raskaaksi ja pakenen hetkeksi hengähtämään huoneeseeni. Mutta ihaninta on ollut löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa voi jutella kaikesta elämässä. Nauraa vedet silmissä mitä tyhmemmille ja parhaimmille jutuille. Niitä ihmisiä jään kaipaamaan, kun lähden täältä.

     Huonoin puoli täällä on melu, kaikki äänet kuuluvat voimakkaasti varsinkin öisin; kukko, joka päättää aloittaa konserttinsa jo puolenyön jälkeen ja naapurin koira Bruno haukkuu kaikelle mikä liikkuu tai ei liiku, myös autot ja skootterit ajelevat tiuhaan tahtiin tiellä. Monesti olen kaipaillut korvatulppia, mutta olen myös ajan kanssa oppinut suodattamaan osan äänistä.

    Mutta kyllä olen viihtynyt, ja omaksi kodiksi tätä jo kutsuukin. Ja täällä aion asustella ihan vaihto-opiskelun loppuun asti nauttien viimeisistä viikoista Balilla!

Katriina