Monkey forest in Ubud

 

Päätettiin lähteä seikkailemaan apinametsään viikko sitten, kun olimme Ubudissa. Meitä on peloteltu vaikka millä apinakauhutarinoilla, joten lähdimme metsään pelonsekaisin tuntein. Jo heti sisäänpääsyportilla odotti ensimmäinen apina, jota tuijottelimme hetken silmäkulmasta ( niitä ei saa kuulema katsoa silmiin tai ottavat aggressiivisena eleenä). Sisäänpääsylippukin oli halpa kuin mikä, vain jotain päälle pari euroa, joten päätimme uskaltautua portista sisään. Päivä oli kuuma ja kostea, hiki valui pitkin selkää joko pelosta tai kuumuudesta. Kavahdimme heti jos joku apina yritti tulla lähemmäs, ne ovat kovia näpistelemään tavaroita.  Olivat ne silti kyllä vähän suloisia pienokaistensa kanssa, leikkimässä vesialtaassa ja sukimassa toisiaan hellästi. Apinoiden lisäksi näimme suloisia kauriita, jotka näyttivät ärsyyntyneiltä apinoiden hyppiessä niiden aitauksessa.

     Mutta kyllä kannatti mennä! Metsä oli niin kaunis ja vehreä, että sitä olisi voinut tuijotella koko päivän. Jimbaranissa sellaista vehreyttä ei näe. Sadekausi on kyllä tuloillaan ja koko saari alkaa vehreytyä pikkuhiljaa. Tässä paahteessa alkaakin jo kaivata sadetta. Muistelen, että olen nähnyt koko kahdeksan viikon aikana viidesti satavan vettä, ja sekin hyvin lyhyen aikaa. Toivomamme vesisateen saimmekin heti illalla ravintolassa istuessamme, ja sitä tulikin kaatamalla. Olisi niin tehnyt mieli juosta sateeseen paljain jaloin, mutta oli liian kiire tanssia salsan tahtiin!

Katriina

Weekend in Ubud.

Viime viikonloppuna kävimme Tiian kanssa Ubudissa! Paria päivää ennen lähtöä makoilimme uima-altaalla ja päätimme, että nyt otetaan hotelli ja lähdetään. Kuskiksi pyysimme paikallisen tuttavamme Alexin. Ajomatka kotoamme Ubudiin kesti melkein kaksi tuntia, jonka aikana kuskimme puhui lähes taukoamatta. Itse kärsin matkapahoinvoinnista ja sen vuoksi istun aina etupenkillä. Onneksi ei ole vielä kovin pahasti pahoinvointi iskenyt, vaikka kuumuuden ja pitkien kuoppaisten ajomatkojen takia siihen olisi todella suuret todennäköisyydet.
     Matkatessamme pohjoiseen alkoivat maisemat vihertyä, ja sitä oli ihana katsella. Ubudissa päin on vielä jäljellä perinteisiä kyliä ja vehreyttä. Turismi ei ole ulottanut kouriaan sinne asti, vielä. Toki Ubud on tunnettu turistikohde, mutta on silti säilyttänyt osan luonteestaan. Ubud on enemmänkin sellainen joogaretriittipaikka; rauhallinen ja tunnelmallinen sijaiten lähellä vuoristoa.
   Hotellimme oli todella tunnelmallinen ja viihtyistä. Paljon viherkasveja ja pieniä kujia. Hotelli, joka oli oikeastaan rivi pieniä kaksikerroksisia mökkejä vieri vierikkäin, oli hauskan erilainen. Itse yövyimme yhden mökin ylähuoneistossa. Itselleni oli aina vaikeaa erottaa mikä mökki olikaan meidän, kun kaikki olivat melko samanlaisia. Ihaninta huoneessamme olivat niin kauniisti koristellut perinteiset ovet. Sen tyyppiset voisin hyvin itselleni Suomeenkin ottaa!
    Varasimme seuraavaksi päiväksi itsellemme kahden tunnin kylpylähetken Monkey forestissa seikkailun jälkeen. Alennuksen jälkeen hintaa hoidoille jäi alle 15e. Ihan suhteellisen huokeaa. Kävimme jopa saunassa! 6 viikon tauon jälkeen se tuntui hyvältä, vaikka kauhea ikävä ei vielä saunaa ollut kerinnyt tullakaan. Siellä sitten löylyjä nakeltiin puoli tuntia ja laulettiin joululauluja! Illaksi suunnistimme Laughing Buddha Bariin kuuntelemaan latinomusiikkia ja tanssimaan salsaa argentiinalaisten miesten kanssa. Hauska ja yllättävä ilta kuunnellen hyvää musiikkia kaatosateessa. Ubudissa on pakko käydä uudestaan!

Katriina