Moments.

Pienistäkin hetkistä voi koostua koko reissun parhaimmat muistot.
Kävelet rannalla auringonlaskun aikaan, viileä merivesi huuhtoo jalkojasi kävellessäsi rantaviivaa pitkin, ihmettelet kauniita koralleja ja rantaan huuhtoutunutta merilevää, parhaat tyypit vierellä ja syvälliset keskustelut elämästä. Koirien leikki rantavedessä. Auringonvalon heijastus meressä ja taivaalla. Värien ja valojen leikki. Hiljaa himmenevä ilta ja ihmisistä hiljenevä ranta. Auringonlaskuihin ei varmaan ikinä kyllästy.
 

 

Katriina

Oma koti kullan kallis.

Koti, tuo kaukana häämöttävä paikka, melkein vain muisto, jota ajatellessa ikävä hiipii esiin alitajunnasta. Kaunis pieni koti onkin ja saan jakaa sen jonkun kanssa. Jonkun jota rakastan. Pienet onnen hetket, surut, arki ja  kaikki muistot; elämä. Toisaalta olen sitä mieltä, että ihminen tekee kodin. Siellä on koti missä sinä olet.
Enää alle kolme viikkoa ja saan mennä kotiin. Asetan laukun lattialle, haistelen tuttua tuoksua ja riisun ulkovaatteet tutuille paikoilleen. Kävelen asunnon ympäri kosketellen tavaroita. Saan itse laittaa ruokaa omassa keittiössäni ja syödä omista lempiastioistani. Kynttilöitä illan pimeydessä ja illallinen kahden. Oma suihku ja sauna, rentoutuminen. Ja kaikista parasta; oma sänky ja sinä vieressä.

Pientä kisuakin on ikävä. Sinisilmäinen takkukatti.

Katriina

Balilife

Olen asunut koko syksyn samassa paikassa, lukuunottamatta ensimmäistä viikkoa jonka vietimme hotellissa lomaillen. Olen viihtynyt huoneistossani todella hyvin ja se on edullinen. En halunnut asua kalliissa villassa kaukana koulusta ja vieläpä jakaa huoneeni jonkun kanssa monta kuukautta. Balikotini sijaitsee Jimbaranissa ja on sijainniltaan todella kiva; lyhyt matka kouluun, rannalle, kauppaan ja syömään. Kaikki tärkeimmät! Toki pidempi matka bilettämään, mutta se ei muutenkaan kuulu rakkaimpiin harrastuksiini.

     Huoneet varasimme täältä eli Kampungista jo ennen kun lähdimme Suomesta. Vuokra kuukaudessa on noin 200e, sisältäen veden ja sähkön. Pesen vaatteeni itse, vaikka pesupalvelu olisi tarjolla; osaanpahan arvostaa omaa pesukonetta Suomessa. Kampungilla on kanttiini mistä saa ruokaa päiväsaikaan ja myös fasiliteetit tehdä itse ruokaa, vähän sellaisella leireilyfiiliksellä, mikä tuo tunnelmaa. Mutta kyllä osaa taas Suomessa arvostaa omaa keittiötä ja ruuanlaittoa! Täällä on kolme uima-allasta ja paljon viherkasveja, jotka tekevät paikasta tosi viihtyisän. Parasta on kuitenkin ihmiset ja yhteisöllinen fiilis. Täällä tapaa paljon uusia ihmisiä, olivat ne sitten opiskelijoita tai lomalaisia. Tällä hetkellä täällä on paljon saksalaisia, venäläisiä ja espanjalaisia. Täällä asuu myös paikallisia, jotka ovat näyttäneet paloja omasta arjestaan ja kulttuuristaan. Tuntuu, että täällä asuminen on paljon rikastavampi kokemus kuin asua eristäytyneenä hienossa kalliissa villassa.

    Koska täällä asuu paljon ihmisiä niin harvoin tulee kovin yksinäistä fiilistä, lähes aina löytyy jotain juttuseuraa. Mutta itse joskus voin kokea liiallisen ihmismäärän ja sosialisoitumisen raskaaksi ja pakenen hetkeksi hengähtämään huoneeseeni. Mutta ihaninta on ollut löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa voi jutella kaikesta elämässä. Nauraa vedet silmissä mitä tyhmemmille ja parhaimmille jutuille. Niitä ihmisiä jään kaipaamaan, kun lähden täältä.

     Huonoin puoli täällä on melu, kaikki äänet kuuluvat voimakkaasti varsinkin öisin; kukko, joka päättää aloittaa konserttinsa jo puolenyön jälkeen ja naapurin koira Bruno haukkuu kaikelle mikä liikkuu tai ei liiku, myös autot ja skootterit ajelevat tiuhaan tahtiin tiellä. Monesti olen kaipaillut korvatulppia, mutta olen myös ajan kanssa oppinut suodattamaan osan äänistä.

    Mutta kyllä olen viihtynyt, ja omaksi kodiksi tätä jo kutsuukin. Ja täällä aion asustella ihan vaihto-opiskelun loppuun asti nauttien viimeisistä viikoista Balilla!

Katriina

Gili Trawangan

Loman viimeinen etappi oli Gili Trawanganin saari. Jouduin lähtemään saarelle ilman Tiiaa ja etsimään hotellin itsekseni. Saavuttuani puolen tunnin venematkan jälkeen saarelle koitin saada kyytiä hotellille. Koska saarella ei ole autoja hevosvaunutaksi on ainoa vaihtoehto. Hevosvaunujen kuljettajat yrittivät saada minusta irti aivan liian suuria summia ja päätin kävellä hotellille. Kävelin hotellille yli kolme kilometriä kiroten itsekseni jossain ihme pöpelikössä repun ja ison matkalaukun kanssa, hiki valui ja kuumuus vei voimat totaalisesti. Lopulta pääsin perille ja pääsin kirjautumaan sisään. Huone oli ihanan viileä ja siellä oli toimiva suihku, ah. Suihkun jälkeen rojahdin pehmeälle sängylle ja rentouduin. Illallisen nautin hotellin merenrantaravintolassa.
   Istuin aamiaisella, kun yllätyksekseni tapasin yksikseen matkustavan suomalaisen tytön, jonka kanssa jäimme juttelemaan. Kävi suureksi ihmetyksekseni ilmi, että tämä tyttö oli opiskellut kotipaikkakunnallani. Kuinka pieni maailma! Tiiakin liittyi seuraamme saavuttuaan aamuveneellä saarelle ja päätimme viettää päivän yhdessä. Vuokrasimme hotellilta pyörät ja lädimme seikkaillen kiertämään saaren ympäri!
      Lähdimme takaisin Balille lauantaina. Vene lähti vasta iltapäivällä, joten aikaa jäi shoppailuun, lounaan nauttimiseen ja meressä uimiseen ennen lähtöä. Venematka vei noin puolitoista tuntia. Jouduin koko ajan katselemaan horisonttiin matkapahoinvoinnin välttämikseksi, mutta nyt siitä oli jopa oikeasti hyötyä ja iloa nähdessäni delfiinin hyppivän aalloissa! Kiljaisin innostuksesta ja herätin kaikki kanssamatkustajat. Kaunis näky, josta tulin niin hyvälle mielelle.
     Auto jo odotteli meitä satamassa Padang Bailla. Jatkoimme matkaa kohti Jimbarania yli kaksi tuntia. Huh voin sanoa, että kyllä väsytti kaiken reissaamisen jälkeen. Sunnuntaikin meni aivan rentoillessa uima-altaalla. Mutta pakko myöntää, että oli aivan huippu reissu josta jää hienot muistot!

Katriina

Lovely Gili Air.

Lombokin saarelta veneilimme Gilin saarille, jotka kuuluvat Lombokiin. Vietimme kolme yötä Gili Airilla hotellissa lähellä rantaa, nimi taisi olla 7Seas Hotel. Tästä hotellista tuli heti hyvä fiilis, vaikka wifi ei oikein toiminutkaan, jälleen. Aamupala nautittiin meren äärellä toisella puolen tietä olevassa ravintolassa, joka kuului hotellille. Gilin saaret ovat hirmu pieniä ja tasaisia. Gili Airin ympäri voi pyöräillä noin tunnissa. Gili Air olikin suosikkini sen kauniin ympäristön ja hiljaisuuden takia. Saarilla ei ole moottoriajoneuvoja vaan joka paikkaan kuljetaan joko kävellen, hevosvaunuilla tai polkupyörällä. Ihanan rauhallista.
   Kauneinta saarilla on niiden vaaleat rannat ja turkoosi merivesi. Myös Lombokin saari näkyy kauniina siluettina tehden maisemasta vielä mielenkiintoisemman. Myös ruoka oli todella hyvää ja löysinkin heti suosikkini, Olah-olahin (kasviksia kookoskastikkeessa). Tiian ollessa sukelluskurssilla vietin päivät itsekseni, maalaillen ja fiilistellen. Ihana hyvän mielen saari turkooseine merivesineen, joista voi unelmoida ikävän iskiessä.

Katriina