Koti, tuo kaukana häämöttävä paikka, melkein vain muisto, jota ajatellessa ikävä hiipii esiin alitajunnasta. Kaunis pieni koti onkin ja saan jakaa sen jonkun kanssa. Jonkun jota rakastan. Pienet onnen hetket, surut, arki ja kaikki muistot; elämä. Toisaalta olen sitä mieltä, että ihminen tekee kodin. Siellä on koti missä sinä olet.
Enää alle kolme viikkoa ja saan mennä kotiin. Asetan laukun lattialle, haistelen tuttua tuoksua ja riisun ulkovaatteet tutuille paikoilleen. Kävelen asunnon ympäri kosketellen tavaroita. Saan itse laittaa ruokaa omassa keittiössäni ja syödä omista lempiastioistani. Kynttilöitä illan pimeydessä ja illallinen kahden. Oma suihku ja sauna, rentoutuminen. Ja kaikista parasta; oma sänky ja sinä vieressä.
 |
| Pientä kisuakin on ikävä. Sinisilmäinen takkukatti. |
Katriina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti