Olen perheeni nuorin, se pienin (vaikkakin pisin) ja aina lapsi. Ei ehkä suhtauduta sellaisella vakavuudella ja kunnioittavalla asenteella. Olen aina ollut kaikille kiltti-Kati, mukavan tasainen kuulemma. Pelkäsin, että kaikki suhtautuisivat negatiivisesti päätökseeni. Yllättäen palaute onkin ollut lähes ainoastaan positiivista! Hyvillä mielin siis jatkoin haaveilemista ja papereiden täyttämistä. Halusin kokeilla ja rikkoa rajojani. Halusin yllättää itseni!
Aika kului, vaihto läheni, mutta en uskaltanut ajatella asiaa syvällisesti etten panikoisi. En jutellut asiasta sen kummemmin kenenkään kanssa, ainoastaan samaan vaihtoon lähtevän luokkalaiseni kanssa intoilimme tulevasta vaihdosta. Olen ollut pitkään parisuhteessa, mutta en jutellut vaihdosta edes poikaystäväni kanssa. Huomasin,että se oli hänelle kova pala, vaikka kannustikin minua vaihtoon. Joten en viitsinyt rasittaa häntä omilla asioillani. Kaikki ystäväni olivat todella kannustavia, ja olen niin kiitollinen siitä. Mutta silti pohdiskelin tulevaa matkaani lähinnä itsekseni.
Joten matkani tähän asti on ollut aika yksinäinen henkisesti. Iloinen olen siitä, että matkaan en lähde yksin! Kasvattava kokemus sanoisinko. Saa nähdä miten paljon muutun syksyn aikana. Jo se, että lähden toiselle puolelle maailmaa on todella iso asia, niin kaukana kotoa en ole koskaan ollut. Olen yhtä aikaa innoissani ja peloissani. Vieläkin, vaikka olen jo täällä toisella puolella maailmaa. Seikkailu on vasta alussa.
Tämän syksyn vietän Indonesiassa, Balin trooppisella saarella aivan erilaisessa kulttuurissa ja ympäristössä. Ihan älyttömän upeaa ja jännittävää.
Katriina
