Lähtö lähenee

Hyvää joulukuuta! Niin se marraskuu vain meni hujauksessa ohitse. Se oli viimeinen kokonainen kuukausi Balilla. Jo viikon päästä lähden kotiin ja näen kaikki rakkaat. Ajattelin yllättää mummoni jouluna, koska hän ei tiedä minun vaihtaneen lentojani aiempiin. Mummulla on ollut varmasti raskas syksy ukkini kuoltua, joten kunnon halaus ja juttuhetki voisi tehdä hyvää. Meillä onkin monet juttutuokiot syksyn ajalta kiinniotettavana.
   Lähestymme koulussa Final Tests-viikkoa. Hassua (myös stressaavaa) onkin, että lentoni lähtee samana päivänä, kun minulla on viimeinen koe! Onneksi sain juuri kuulla, että viimeistä tuntia siltä päivältä ei pidetä ja pääsen lähtemään aiemmin pakkailemaan. Fiilistelen hetken Balia ja hyvästelen ystävät ennenkuin kiiruhdan kentälle ja hyppään koneeseen kohti Singaporea ja Helsinkiä. Matkustusta onkin luvassa 23 tuntia, mukaanlukien myös bussimatkan kotiin Suomessa. Helsingissä olen kuutisen tuntia ennen kuin hyppään bussiin kotia kohti. Saattaa olla, että olen rättipoikki, kun pääsen kotiin. Intoa ei silti lannista mikään!
    Saavun Helsinkiin aamun pimeydessä, kun kaupunki vasta heräilee. Näen kaupungin valot ikkunasta ja huokaisen, koti. Toivon, että olen saanut nukuttua koneessa, koska Suomessa päivä on vasta aluillaan ja täytyisi jaksaa valvoa iltaan sekä matkustaa vielä bussilla kotikaupunkiin. Voin tuntea kuinka innostus nostaa päätään heti, kun herään ja alamme lähestyä Helsinkiä. Tiedän, että minun ei tarvitse matkustaa yksin loppumatkaa vaan joku on minua vastassa. Joku, joka on ikävöinyt minua. Ja minä olen ikävöinyt häntä.
    Toivottavasti Suomessa on pakkasta ja lunta! Lämpötilaero voisi parhaimmillaan olla jopa yli 50 astetta. Mutta talvi on niin myöhässä Suomessa, että veikkaan eroa olevan noin 30 astetta ja on vaikeaa hahmottaa minkälaisia talvivaatteita tarvitsen. Suomessa oli täysi kesä, kun lähdin. Siksi on ihan outoa skipata syksy ja hypätä suoraan talveen!

 

Katriina