Uluwatu Monkey Temple

Eilen päätimme spontaanisti lähteä seikkailemaan Uluwatun apinatemppeliin. Kyllä kannatti! Mielettömät maisemat ja kaunis arkkitehtuuri, kyllä sielu lepää. Eniten huoletti temppelialueen apinat, joista olen kuullut pelkkää huonoa; varastelua, uhittelua ja rabiesta. Onneksi apinat pysyivät suht etäällä ja vaikuttivat rauhallisilta. Paitsi juuri ennen lähtöä näkemämme yksilö, joka varasti lapselta kengän jalasta ja pureskeli sitä raivokkaasti. Heti sen perään apina varasti jotain jonkun miehen taskusta ja söi sen, lopetettuaan sen puuhan päätti apina varastaa joltakin naiselta lasit päästä ja pistää nekin parempiin suihin. Mahtaa mahassa olla hyvä cocktail!
   Temppeli sijaitsee aivan kallion kielekkeen reunalla ja on siis todella korkealla. Rakennelmaa oli tehty useampi kilometri pitkin kallion reunaa. Siellä ne kiinalaiset riehuivat kapeilla kujilla kallion reunalla sateenvarjojensa kanssa. Eivät ilmeisesti halua ruskettua, koska se on rahvaanomaista. Maisemat olivat kirjaimellisesti henkeä salpaavat mitä lähemmäs reunaa meni, ja mitä nyt kiinalaisten takaa näki.
    Katselin auringonlaskua ja kuulostelin temppelin äänimaailmaa. Kaiuttimista lähti aavemainen ääni, josta tuli aika postapocalyptinen fiilis. Linnut lensivät kirkuen ja apinoidet äänet kuuluivat metsiköstä kiivaina. Tuijotin merta ja auringonsiltaa sen pinnassa. Aallot olivat valtavia ja meri turkoosinsävyistä. Laskeva aurinko värjäsi kaiken lämpimänsävyiseksi ja ilta pehmeni ympärillä.

Katriina