Viime sunnuntaina raskaan kouluviikon jälkeen (kolme päivää koulua) päätimme rentoutua rannalla koko päivän. Yllättävää kyllä koulupäivät ovat oikeasti olleet uuvuttavia, mutta luulen sen johtuvan lähinnä kuumuudesta ja nestehukasta. Joka tapauksessa rantapäivä hyvässä seurassa piristi kummasti!
Suunnistimme Jimbaran Beachille, joka on Kutan ranta-alueeseen verrattuna haudanhiljainen. Ei huutavia ja kädestä nykiviä myyjiä, ei liikaa turisteja, vähemmän roskaa ja edullisia ruokapaikkoja. Tällä rannalla ei myöskään ole niin paljoa varkauksia, joten uskalsimmekin jättää tavarat rannalle ilman vartiointia, vaikkakin hyvälle näköetäisyydelle. Pienemmät aallot helpottivat uimista, varsinkaan kun en itse ole oikein merivedessä oleskellut aiemmin. Mutta sen voin sanoa, että oli ihanaa! Vesi tuntui niin hyvältä, suolaiselta ja oli turkoosin väristä,ah. Meri on minulle pelottava ja kaunis asia, kunnioitusta herättävä. Monesti iltaisin, kun olemme käyneet syömässä rannalla, jään lumoutuneena katselemaan aaltoja pimenevässä illassa.
Surffausta olisi kyllä ehdottomasti kokeiltava! Surffikouluja Balilla on onneksi useampi ja aikaa opetella on monta kuukautta, joten ei onneksi ole kiire. Suunnitelmia nimittäin tulee koko ajan lisää ja pitää saada aika sekä rahat riittäämään kaikkeen kivaan! Skootterilla ajon opettelu on tällä hetkellä sellaista extremeä, että huh. Joka päivä näkee opiskelijoita joku kehon osa paketissa. Ei luo uskoa omiin taitoihin ajaa täällä liikenteessä, jossa ei ole sääntöjä. Vaan ei auta itku markkinoilla, on se opeteltava.
Illat pimenevät täällä ihan hetkessä. Jos haluaa nähdä auringonlaskun niin kannattaa läheä hyvissä ajoin rantaa kohti, jopa alkuillasta. Hassua on se, että Suomessa on vasta keskipäivä, kun Balilla päivä hämärtyy iltaan. Tekisi aina mieli jutella ystävien kanssa pitkään, mutta heidän elämänrytminsä on aivan eri ajassa. Saatan herätä aamulla, kun samaan aikaan joku ystävistäni on vasta mennyt nukkumaan Suomessa Välillä on hirmu vaikeaa seurata kuinka ystävillä elämä etenee enkä voi olla osana heidän elämää ja arkea, nauttimassa pienistä hetkistä. Kun näen Balilla kauniin auringonlaskun ajattelen aina rakkaita ihmisiä ja toivoisin heidän olevan kanssani katsomassa sitä kauneutta, joka saa ongelmat haihtumaan hetkeksi ja muistamaan mikä elämässä on tärkeää.
Katriina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti